UMN:n jäsenlehti Hakuruutu 2010
Artikkeli Esa Valkosen ja Heli Siitarin koulutuksesta
Kuvat: Eric Linko
Nome-koulutusta
Nurmijärven maisemissa
Odotettu maaliskuun koulutuspäivä
alkoi yllättäen 10 asteen pakkaslukemissa ja metrin paksuisessa
lumihangessa. Meillä oli ilo saada kouluttajiksemme maamme
menestyneimpiin noutajakouluttajiin kuuluvat Esa Valkonen ja Heli
Siitari. Koulutukseen osallistui melkein 30 innokasta koirakkoa ja
lähes saman verran kuunteluoppilaita. Innokkuus tuli testattua
maasto-olosuhteilla: Metrin paksuinen lumihanki kantoi koiran, mutta
ei ihmistä, joten ohjaaja putosi vähän väliä nivusia myöten
hankeen. Koiran koulutus kasvattaa ohjaajan nöyryyttä joskus
erikoisella tavalla, mutta huumorillahan siitä selvittiin.
Päivän aloittivat alokasluokan koirat
ohjaajineen. Koirakot jaettiin kouluttajille kahteen ryhmään. Helin
ryhmän ohjaajat saivat aluksi perusteellisen opastuksen koiran
maltin harjoittamiseen. Koirat saivat esim. opetella rauhoittumaan
ohjaajansa vieressä Helin kertoessa omia näkemyksiään noutajan
koulutuksesta. Keskittymisen ja rauhoittumisen tärkeyttä ei hänen
mukaansa voi liikaa korostaa. Heli kertoi perustavansa koulutuksen
ohjaajan ja koiran väliseen yhteistyöhön ja luottamukseen. Koiran
tulee ottaa kontakti ohjaajaan ja pitää se siten, ettei ohjaajan
tarvitse asiaan koko ajan puuttua. Koiran treenit rakennetaan
aikaisemmin opetetun pohjalle niin, että koira onnistuu tehtävissä
ja sen luottamus ohjaajaan kasvaa. Heli kertoi vahvistavansa
positiivisesti koiran suorittaessa oikein annettua tehtävää.
Nuoren koiran taitoja testataan harvoin, ettei rakennettu luottamus
hajoa eikä koulutuksessa tarvitse palata isoa askelta taaksepäin.
Kun koira epäonnistuu sille annetussa tehtävässä, sille tehdään
sama tehtävä lyhyeltä matkalta ja onnistumisen jälkeen voidaan
ottaa tehtävä alkuperäiseltä etäisyydeltä. Helin mukaan
koiralle kannattaa myös opettaa ohjaajan sanaton kehonkieli, koska
koirat ovat yllättävän taitavia lukemaan ohjaajaansa. Ohjaaja voi
siis harjoitella omat treenirituaalit jolle koirakon
luottamuksellinen yhteistyö voi rakentua. Heli mainitsi, että tämän
ryhmän ohjaajat lähettivät koiransa huolella noutoon, mikä ei
tosiaankaan ole itsestäänselvyys!
Esan ryhmän alo-koirakot saivat
harjoitella lumipenkereen päällä monipuolisia harjoitteita.
Viimeisenä harjoituksena oli
linjamarkkeeraus parityönä. Markkeerausheittojen jälkeen
ensimmäinen koira haki läheisemmän damin ja toiselle koiralle jäi
kaukaisemman damin noutaminen ja sama treeni toistettiin koirien
vaihtaessa järjestystä. Koirat suoriutuivat hyvin tästä monelle
varmasti uudesta harjoitteesta.
Koirien ohjaajien tulisi Esan mukaan
kuitenkin kiinnittää huomiota perusasioiden hienosäätöön. Esim.
seuraamisen tarkkuuteen, paikallaolon varmuuteen ja sivulletuloon.
Lounastauon jälkeen olivat vuorossa
vähän edistyneemmät koirakot. Sekä Helin avoimen luokan koirat
että Esan voittajaluokan koirat aloittivat treenisessionsa
seisomalla samassa rivistössä korkean lumivallin päällä.
Koirille tehtiin markkeerausheittoja kolmeen eri suuntaan ja kullekin
koiralle valittiin sopivat noudot. Maaston monimuotoisuus toi
haastetta koirille varsinkin, kun pellolle oli ajettu kaarevia
mönkijän ajouria. Suoraviivaista noutoa vaikeutti myös urien
välissä olevat korkeat lumivallit.
Iltapäivän alussa koirat yllättivät
Helin positiivisesti ylittämällä korkean lumivallin noutaessaan
markkeerausdamia ja pysymällä äänettöminä passissa, kun muut
työskentelivät. Tässä ryhmässä koirat harjoittelivat myös
parityötä. Tuttuun tehtävään otettiin toinen koira vierelle
työskentelemään: Ensimmäinen koira haki damin tutulta
muistipaikalta ja toinen haki vuorollaan markkeerausdamin. Tässä
tehtävässä moni koira äänteli (eikä saanut noutaa). Ääntely
tässä tilanteessa kertoi Helin mukaan joko koiran keskittymisen
herpaantumisesta pitkän treenin lopussa tai koiran epävarmuudesta
siitä, milloin on sen vuoro työskennellä. Koiralle tulee Helin
mielestä selvästi kertoa, milloin on sen vuoro levätä ja milloin
tehdä töitä, ja mikä on tehtävä. Koira oppii luottamaan
ohjaajan pieniinkin signaaleihin, kun ohjaaja käyttää niitä
loogisesti. Heli neuvoi ohjaajia luottamaan koiraansa, koska koira
pystyy rentoutumaan ohjaajan ollessa sen varma ja vakaa johtaja.
Esan ryhmän koirat tekivät pidemmät
ja vaativammat markkeeraukset. Ohjaaja sai joskus itse valita mille
markkeerausdamille lähetti koiransa, koska tuntee koiransa
parhaiten. Koiran epäonnistuttua tehtävässä sitä helpotettiin
joko matkaa lyhentämällä, uudella markkeerausheitolla tai koiran
huomion herättävällä heittäjän äänellä. Esa pitää tärkeänä
avustajana toimivan henkilön aktiivisuutta. Heittäjän tulee auttaa
koiraa ellei se suoriudu markkeerauksesta esim. liikkumalla
markkeerausdamin suuntaan.
Voittajaluokan koirat tekivät myös
vaativan sokko-ohjauksen tutun markkeerauspaikan yli. Tässä
tehtävässä kiinnitettiin huomio myös koirien ohjauslinjan
säilymiseen pitkässä matkassa, kun maasto johdatti koiraa pois
linjalta. Esa neuvookin, että koiralle tulee opettaa suoraviivaista
etenemistä erilaisten esteiden yli eri kulmista. Esa korosti myös
pillikuuliaisuuden tärkeyttä ja koiran reagoimiseen pillikäskyn
jälkeiseen komentoon. Koirat antoivat Esalle kaiken kaikkiaan oikein
positiivisen kuvan itsestään ja Esa sanoi luottavansa siihen, että
ohjaajat ymmärtävät mihin asioihin heidän täytyy jatkossa
kiinnittää huomiota.
Koulutuspäivän aikana Esa korosti
useasti jatkuvaa oman koiran opiskelua ja koiran lukemista.
Kun oppii tuntemaan koiransa, on
helpompi valita sille sopivat korjaus- ja vahvistustavat.
Yhteistyöstä kehittyy vähitellen yhä sujuvampaa ja palkitsevampaa
sekä koiralle että sen ohjaajalle.
Kiitokset onnistuneesta päivästä
mahtaville kouluttajillemme ja päivän järjestelyvastaavalle
Veralle ja muille avustajille.
Artikkeli julkaistiin UMN:n
Hakuruudussa 2010.
Teksti:Ulla Pihlaja
Kuvat: Tuula Tohka
KHN:n jäsenlehti 2011, Esa Valkosen koulutus Hauholla
Esan
noutajakoulu 1
Noutajakoulun
tavoitteena on kehittyä ohjaajaksi, jolla on oma koulutusfilosofia,
jonka hän viestittää koiralleen. Koulun tavoitteena on kouluttaa
noutaja, joka toimii ohjaajansa kanssa saumattomassa yhteistyössä.
Noutajakouluun
ilmoittautui 16 koirakkoa, joista puolet on alo-luokassa ja toinen
puoli avo-luokassa. Paikalle saapui heidän lisäkseen muutamia
kuunteluoppilaita. Koulua käydään viikonloppuisin ja se on
kiertokoulu. Toisin sanoen koulua käydään eri paikoissa ja
kokoontuminen on epäsäännöllistä. Tällä kertaa noutajakoulu
kokoontui Hauholle. Päivä alkoi maittavalla aamiaisella ja
opettajan koulutusfilosofian esittelyllä. Pitkän runsaslumisen
talven jälkeen koirat saivat pitkästä aikaa harjoitella
sänkipellolla.
Esan koulutusfilosofia,
lyhyt oppimäärä
Koirankoulutus perustuu
oman koiran tuntemiseen ja koiranlukutaitoon. Myös koira oppii
lukemaan
ohjaajaansa. Noutajan
kouluttaminen perustuu tarkkuuteen ja asiat opetetaan maltilla.
Jokaisen ohjaajan on
rakennettava oma runko koulutukselle ja pysyttävä siinä. Ei saa
vaihtaa
koulutustapaa eri
kouluttajien mukaan. Sen sijaan kouluttajilta saa uusia vinkkejä
omaan
kouluttamiseen. Oman
koiransa tuntemisen avulla voi valita sille sopivat harjoitteet,
koska koirat
ovat hyvin
erilaisia. Oman koiran päätä ei saa sekoittaa. Pennun koulutus
aloitetaan sen kanssa puuhastelulla. Opetetaan vaivihkaa perusasioita
positiivisella tavalla leikin kautta. Pennun perustaitoja ovat
odottaminen, istuminen, luokse tulo ja ei-sanan oppiminen. Taidot
rakennetaan pienin askelin yksilöä kunnioittaen. Mitä koiralle
opetetaan, se rakentaa samalla sen itseluottamusta.
Koiran maailmaa pidetään
mustavalkoisena ja yksinkertaisena. Siihen kuuluvat selvät säännöt
ja
käskyt. Mutta ohjaaja ei
saa olla kiinni rutiineissa, vaan hänen tulee olla yllätyksellinen,
ennalta
arvaamaton ja
mielenkiintoinen koiran silmissä. Koiran kouluttaminen vaatii
ohjaajalta tiettyä
tahtotasoa korjata koiran
toimintaa. Ei tule sortua liian helppoihin treeneihin, koska koira ei
silloin
kehity.
Alo-luokan oppitunnit
Ryhmätreeneissä
tehtävien tulee olla helppoja, koska muuten treeneistä tulee
helposti katastrofi. Koiralle opetetaan ryhmässä maltin kautta
löytämään oikea mieliala. Ennen koiran lähettämistä koiran
kierrokset on saatava alas. Nuoren koiran seuraaminen saa olla
iloista. Opetusvaiheen jälkeen koiran tulee tottua siihen, että
siltä pikkuhiljaa vaaditaan oikeaa suoritusta. Koiralle opetetaan
luokse tulo ja paikalla pysyminen varmaksi. Koira oppii myös, että
talutin kaulassa voi rentoutua ja työskentely tehdään vapaana
käskyn alla. Koiran tulee irrottautua heittäjästä ja laukauksen
tulee merkitä sille mahdollista pudotusta ja noutoa. Koiran pitää
oppia reagoimaan negatiiviseen käskyyn ja kestämään sitä.
Ohjaajan tulee oppia reagoimaan nopeasti, jotta koiran väärään
toimintaan puututaan oikea-aikaisesti ja myös annetaan kehu oikeaan
aikaan.
Ensimmäinen harjoitus:
Esa huutaa tylysti:
SEURAAVA! Vuorossa oleva ohjaaja seurauttaa koiran lähetyspaikalle,
kuuntelee tehtävänannon,
ottaa taluttimen irti ja antaa koiralle paikallaolokäskyn. Heittäjä
laukaisee
starttarin ja heittää
damin alas ryteikköön. Esa antaa luvan noutoon, koira noutaa,
palauttaa damin
ja luovuttaa sen
ohjaajalle ja istuu perusasentoon. Ohjaajat saivat palautetta
seuraamisesta, paikalla pysymisestä, pillin käytöstä, damin
käsittelystä, koiran palautusreitistä, damin luovuttamisesta ja
siirtymisestä perusasentoon. Esa osoittautui… siis erittäin
pedantiksi ja vaativaksi opettajaksi.
Vinkkejä:
Ota koira haltuun ennen
suoritusta: koiran virittäminen; seuraaminen, käännös,
pysähtyminen ja
istuminen.
Koiran vinkuessa
lähetyspaikalla vaihdetaan lähetyspaikkaa.
Damin luovuttamista
harjoitellaan damin kantamisharjoituksilla. Ota vastaan ensin koira
ja sitten
vasta dami.
Jos koira palauttaessa
hyppää ohjaajan päälle, voi yrittää seuraavia puuttumistapoja:
ohjaaja
peruuttaa koiran
juostessa kohti tai ohjaaja ottaa koiran vastaan kyykyssä selkä
koiraan päin.
Paikalla pysymisen
varmuus kasvaa, kun vaatimustasoa lisätään pikkuhiljaa eikä
anneta koiran
toimia väärin. Koiraa
kehutaan, kun se toimii oikein ja pysyy paikoillaan.
Toinen harjoitus:
Ensin koirakko katsoo
markkeerausheiton, sen jälkeen ohjaaja vie koiran ohjauksen
lähetyspaikalle
(ohjausdami on
ryteikössä ed. harjoituksen markkerausdamin paikalla). Koiran
noudettua damin,
seurautetaan se takaisin
markkeerauksen lähetyspaikalle ja lähetetään noutoon.
Vinkkejä:
Kiinnitetään huomio
koiran viretilaan eikä se saa nousta liian korkealle. Nouto
suoritetaan, kun
vire on laskenut.
Seuraamista ja hallintaa harjoitellaan erillisenä asiana ja treeninä
ilman noutoja. Lopuksi voidaan vaikka antaa vain yksi nouto, mutta ei
anneta viretilan nousta. Kotiläksynä sivulletulo, koska koiran
osatessa sen ohjaaja voi keskittyä olennaiseen eli seuraamaan
pudotuksia.
Avo-luokan oppitunnit
Ensimmäinen harjoitus:
Koirakon siirtyessä
tehtävän lähtöpaikalle, tulee matkalla laukaus ohjaukselle.
Koira seurautetaan vapaana
markkeerauksen lähetyspaikalle, laukaus-heitto ja koira noutaa ensin
markkeerauksen. Sen
jälkeen koiraa seurautetaan ohjauksen lähetyspaikalle ja lähetetään
se alas
ryteikköön noutamaan
ohjausdamia.
Vinkkejä:
Koira tulee
opettaa etenemään esteen yli suoraan ja viistoon. Eteen lähetyksen
tulee olla tarkka, ja koira ei saa lähteä käsimerkistä noutoon
vaan vasta suullisesta käskystä. Jos koiralla on jokin ongelma, se
tulee korjata eikä tilanteita tule välttää, joissa ongelma
esiintyy.
Toinen harjoitus:
Koirakot vievät
rivistössä 100 metrin päähän pellon reunaan damit. Sieltä
koirien palattua tehdään
lähihaku koivikkoon 180
astetta toiseen suuntaan. Koirat lähetetään vuorotellen lähihakuun
tai ohjauksena muistidamille.(matkalla koira joutuu ylittämään
edellisen tehtävän markkerauksen pudotusalueen).
Vinkkejä:
Koiran tullessa
vanhalle hajualueelle annetaan sille vahvistuskäsky.
Hajualueen ylittämistä
voidaan harjoitella esim. seuraavasti: vanha muistipaikka jätetään
tyhjäksi ja koiran annetaan etsiä siellä jonkin aikaa, ja sen
jälkeen sille annetaan eteen-käsky kauemmas tutulle muistipaikalle.
Kolmas harjoitus:
Paritehtävä, missä
käytetään ed. tehtävän paikkaa. Toinen koira ottaa ensin
markkeerauksen ja
sitten toinen lähetetään
sen paikan yli vanhalle muistipaikalle sokko-ohjauksena.
Vinkki:
Jos sokko-ohjaus
epäonnistuu, pysäytetään koira ja käydään näyttämässä
koiralle dami. Koira kutsutaan lähetyspaikalle ja lähetetään
uudestaan damille.
Markkeerauksen
opettamisesta:
Pudotuspaikka voidaan
hajustaa damilla. Samaa pudotuspaikkaa voidaan käyttää niin, että
koira lähetetään noutoon eri etäisyyksiltä ja eri kulmista.
Markkerauksen heittäjä voi aluksi olla näkyvissä, alun jälkeen
vaikeutetaan tehtävää niin, että lopuksi näkyy vain osa
heittokaaresta.
Harjoituksissa nuorta
koiraa ei ohjata damille. Markkeerauksen epäonnistuessa voidaan
siihen puuttua seuraavilla tavoilla: uusi heitto, avustaja näyttää
damin ja ohjaaja käy näyttämässä koiralle sen tai otetaan uusi
heitto lyhentämällä matkaa.
Esan noutajakoulu
jatkuu, koska ohjaajat eivät vielä saavuttaneet koulun tavoitteita.
Artikkeli
julkaistiin KHN:n jäsenlehdessä 2011.
Teksti: Ulla Pihlaja
Kuvat: Kristian Ahlroth
Pysyykö dami nätisti suussa?
Kun pentu tuli taloon lokakuun puolessa välissä, päätin, että kouluttaisin sen rauhalliseen tahtiin. Kotona on 5-vuotias Ferrari ilman jarruja, ja sen sivutuotteena olen saanut kuuman malttamattoman koiran, jolla on levoton suu.
Nyt olisi koko talvi aikaa opettaa pennulle perusasioita: yhteistyötä ja malttia. Sen lisäksi halusin saada pentuni oppimaan kauniin tavan käsitellä damia. Ajatukseni oli panostaa sellaiseen
opetustapaan, että pentu mahdollisimman paljon oivaltaisi itse opetettavat asiat. Olinhan lukenut, että ne asiat, jotka pentu oppii itse oivaltaen opitaan parhaiten.
Heräteltyäni pennun noutohalun aloin opettaa naksuttimella lelun nostamista lattialta. Harjoittelin muutamia kertoja viikossa rauhallisessa paikassa odottaen, että pentu ilman käskyä tarjoaisi minulle lelua. Oppiminen eteni hyvin siihen saakka, kunnes pentu alkoi pudottaa lelun heti kuultuaan naksun äänen. Oli aika pitää tauko opetuksessa.
Ryhdyin vain kehumaan pentua, kun se kantoi kotona jotain.. Kävelin sisällä pennun kantaessa lelua kehuen sitä koko ajan ja välillä otin lelun pois pennulta ja annoin sen heti takaisin. Hyvin äkkiä pentu alkoi aina minut nähdessään tuoda leluja syliini. Rapsuttelin pentua ja kehuin pentua aina vuolaasti.
Siirryin takaisin lelun ja pallon nostamiseen lattialta. Istuin sohvalla ja odottelin pennun oman aktiivisuuden heräämistä. Mitähän tuo emäntäni nyt mahtaa haluta? Aina kun pentu tarttui leluun, sanoin käskysanan HAE. Joka kerta, kun lelu tai pallo tuli käteeni naksautin ja useimmiten siitä sai namin palkaksi. Nyt ei esine enää pudonnutkaan ennen sen luovuttamista. Jes, nyt oli aika ottaa pentudamit esiin!
Aioin tehdä samaa dameilla, mutta siihen se ilo taas loppuikin, kun ote damista oli aina mitä milloinkin. Nyt oli pakko taas mennä taaksepäin: aloin antaa pennulle damin ensin kädestä vauhdissa. Sitten annoin damin istuvalle pennulle suuhun. Pikku hiljaa pentu piti nätisti damia suussa ja sen kantaminenkin alkoi sujua luonnikkaasti ja siitä pentu sai taas kovat kehut.
Nyt oli aika palata damin nostamiseen lattialta, aluksi pitäen damia kahdella kädellä damista, jotta pennun oli aina otettava dami keskeltä. Sitten pidin damia lattian tasolla yhdellä kädellä ja lopulta odotin, että pentu nostaisi sen lattialta itse oikein.
Pentu oli juuri täyttämässä viisi kuukautta, kun oma kärsivällisyyteni loppui. Eräänä päivänä ajattelin, että on se nyt kumma, että damin oikea käsittely on niin vietävän vaikeata. Silloin tein ainakin kaksikymmentä damin nostoa lattialta tavallisen muutaman toiston sijasta. Joka kerta, kun pentu nosti damin väärin tuhahdin ja laitoin uuden damin lattialle. Ne muutamat kauniit damiotteet naksutin juuri, kun pentu otti damin suuhunsa oikeasta kohdasta ja palkitsin luovutuksen jälkeen. Siinä vaiheessa olin harvinaisen tyytymätön pentuuni, mutta maltoin olla näyttämättä sille turhautumistani.
Viikon päästä pohjanoteerauksesta uskalsin taas ottaa pari damia esiin rauhallisin mielin. Yllätyksekseni pentu nosti kaikki damit kauniisti lattialta ja tarjosi niitä minulle ylpeänä. Siitä päivästä lähtien damin nostaminen on sujunut mallikkaasti.
Pentu on nyt puolivuotias ja talven selkä on vihdoin taittumassa. Nyt teen noutoharjoitukset lumessa vielä lähinnä palloilla, mutta heti lumien sulettua voidaan ottaa damit esiin. Olenko koskaan odottanut kevättä niin paljon kuin tänä vuonna? Tulevana kesänä pentuni onkin jo valmis kunnon noutotreeneihin. - Saa nähdä pysyykö dami nätisti pennun suussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti